lauantai 22. marraskuuta 2014

We are alive

Heipähei! Blogi on taas ollut hiljaiselolla, mutta luulenpa että kyllä tästä vielä noustaan ja voimistutaan uuteen uskoon. Keppihevosharrastukseni on tällä hetkellä melko jäissä, olen todella kiireinen koulun suhteen (lukio on oikeasti rankkaa ja aikaavievää!) eikä energiaa ole muiden harrastusten tieltä jäänyt enää keppihevosille lähes yhtään. Koin kuitekin tarpeellisena ilmoittaa, että hengissä ollaan silti ja ilma pihisee.

http://photos-c.ak.instagram.com/hphotos-ak-xfa1/10755766_176804052489866_1697826697_n.jpgLaitoin Claran myyntiin, tällä kertaa tosin skh-foorumin tai blogin sijasta Instagramiin. Olen huomannut Instagramin todella käteväksi kepparitouhuissa, sinne on vaan niin paljon helpompi pivittää kaikkea pienemmällä vaivalla, ja siellä tapahtuu myynnit yms. paljon nopeammalla tempolla kuin esimerkiksi foorumilla. Instagramissa saan hevosen myytyä vartissa, kun taas foorulla saman hepan myymiseen menee aikaa viikko- ja kuukausitolkulla. Ehkä mä siis olen viimein löytänyt asiakaskuntani. Blogiin postauksen tekeminen vaatii lisäksi aina oma vaivansa, mutta Instagramissa kuvien lisäily sujuu vaivatta.
Ei kuitenkaan hätää, blogi jatkaa toimintaansa normaalisti, kuten se on tähännkin mennessä tehnyt.


http://photos-e.ak.instagram.com/hphotos-ak-xaf1/10817724_346895698824324_1757866822_n.jpgSitten toiseen asiaan, nimittäin Webs poisti tallin nettisivut. Ilman mitään varoitusta, kaikki on nyt bittiavaruudessa koska en tyhmänä ole ottanut mitään varmuuskopiota ulkoasuista ja muusta. Ärsyttää ihan kauheasti, koska sivuilla oli paljon melko tärkeitä juttuja sekä vanhojen heppojen (ja nykyistenkin) tietoja ja kuvia. Eniten harmittaa ehkä ulkoasu, se oli kuitenkin niin kiva... Mutta ehkä tästä nyt jotenkin selvitään, ja tehdään kokonaan uudet nettisivut toiselle palvelimelle.


Paljon olisi vielä kaikkea kerrottavaa, mutta taidan tehdä muille jutuille omat postauksensa, muuten tästä syntyisi aikamoinen sillisalaatti ja homma leviäisi käsiin.



Vielä kuitenkin ilmoitusluontoista asiaa blogin suhteen, nimittäin ensimmäinen blogiadventtikalenteri starttaa tänä vuonna! Adventtikalenteri siksi, että olen liian kiireinen täysipäiväiseen joulukalenteriin, mutta haluan kuitenkin jotain jouluista juttua blogiin mehustukseksi ennen varsinaisia joulunpyhiä. Adventtikalenteri on myös siinä mielessä kätevä, että luukkuihin ehtii panostaa kunnolla niiden vähäisen lukumäärän vuoksi, jolloin yksi luukku on vähintään useamman pikkuluukun arvoinen. 

Otan mielelläni vastaan kalenteriehdotuksia, eli mitä kaikkea haluaisitte luukuissa julkaistavan?


tiistai 2. syyskuuta 2014

Liekki myyntiin

Raskain mielin laitoin foorumille myyntiin tallin pitkäaikaisimman asukin, suokkiori Liekin. Myynti-ilmoitukseen pääset TÄSTÄ (näkyy vain sisäänkirjautuneille). Syitä on monia: suurimpana lähes totaalinen tilan- ja ajanpuute. Tallirakennus itsessään on erittäin pieni leikkimökki, jonne hevosia ei kovin montaa mahdu. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhojen on väistyttävä uusien tieltä. Vaikka Liekki minulle tärkeä onkin, ori ansaitsee silti kunnollisen kodin, missä sitä hoidetaan ja sillä ratsastetaan.

Puolentoista vuoden aikana Liekille on kuitenkin kehittynyt mitä mahtavin persoonallisuus, ja Liekin tulevalta kodilta toivonkin, että ori saa viimein kaipaamaansa huomiota ja hellyyttä.

Kuva 


lauantai 30. elokuuta 2014

Uusi tulokas

Hei taas! Tällä kertaa luvassa on jälleen hevosesittelyä, nimittäin tallin uusin tulokas on viimeinkin valmis ja saanee sivunsa pian. Hepan tekoon minulla vierähti noin kuukausi, mikä saattaakin puhua puolestaan sillä, että kiirettä on pitänyt. Nyt lukion alettua kolme viikkoa sitten elämääni ei ole mahtunut sen lisäksi melkein mitään, lukuunottamatta soittoharrastusta sekä ratsastusta. Viime aikoina on ollut hiljaisempi kausi myös siksi, että kuvamateriaalia ei ole tehnyt mieli mennä kuvailemaan iltaisin ulos pimeään sateeseen. Illat olenkin käyttänyt hyväkseni ommellen pari uutta heppaa pitäen samalla Game of Thrones-maratonia, ja piakkoin tuleekin myyntiin pari ponia. 
Mutta sitten varsinaiseen asiaan, eli uuden hepan esittelyyn.


Perustiedot:

Nimi: W.H. Velor Adamantic
Kutsumanimi:Arya
Sukupuoli: tamma
Rotu: hollanninpuoliverinen
Syntymäaika:  29.6.2007
Koulutustaso: HeB, ye 110 cm, re 90 cm
Väri: punarautias
Painotus: esteratsastus
Omistaja: Nuppu, kht Windhet
 


Luonteeltaan Arya on mukavan miellyttämishaluinen, joskin tammamaisuutta ilmenee välillä kaikissa sen eri muodoissa. Kiukuttelupäiviä siis löytyy, mutta parhaimmillaan tamma on säyseä ja ystävällinen, antaen ratsastajan virheitä anteeksi. Koulussa Arya on melko tahmea, eikä vaikeat kiemurat ole tamman juttu. Sen sijaan esteillä Arya innostuu aivan uudella tavalla, ja hyppää mukisematta myös erikoisemmat esteet. Radalla Aryaa on helppo ratsastaa. Riittää, että ohjaa tamman oikeaan suuntaan ja antaa hevosen huolehtia lähestymisistä ja ponnistuspaikoista. Arya onkin helppo esteratsu hieman epävarmemmallekin ratsastajalle. Kisapaikalla tamma osaa käyttäytyä hyvin, eikä ota suurempaa stressiä mistään, lukuunottamatta ruokinta-aikoja.



Alunperin suunnittelin itselleni mustaa puoliveriratsua koulukiemuroihin (jotkut ehkä huomasivat Instagramista) ja Aryasta piti tulla pelkkä myyntiheppa, mutta tamman valmistuttua muutin mieleni. Arya saa jäädä talliin asumaan, ja lähiaikoina tulen pitkän harkinnan jälkeen laittamaan Liekin myyntiin. Pidäthän siis silmät ja korvat tarkkana! Clara saattaa myös tulla jossain vaiheessa myyntiin, muttei kuitenkaan ihan vielä. Syy näiden kahden hepan myymiselle on se, ettei yksinkertaisesti aika sekä innostus riitä. Talli saa kokea paljon muutoksia, mutta niistä myöhemmin.



 Mitä te pidätte Aryasta? 
Onko heppa mielestänne onnistunut, ja missä näkisitte vielä parantamisen varaa?

torstai 31. heinäkuuta 2014

Tee helpot nivelkuolaimet

Kuten oikeilla hevosilla, myös keppihevosilla käytetään paljon erityyppisiä kuolaimia. Erilaisia kuolainmalleja on lukuisia, mutta yleisimmin käytössä ovat jonkinlaiset peruskuolaimet nivelellä, kolmipalalla tai suoralla suuosalla. Olen koonnut postaukseen kuvalliset ohjeet tavallisiin nivelkuolaimiin, joiden teko sujuu helposti ja nopeasti myös hieman kokemattomaltakin tekijältä.


Kuolainten tekoa varten tarvitset sakset, foliopaperia, kirkasta teippiä sekä rautalankaa. Itse käytän rautalangan sijasta kukkasidontalankaa, joka on mukavan pehmeää ja helppoa taivutella.


Leikkaa rautalangasta noin 20-30 cm pitkä pätkä, ja kieputa se pyöreäksi renkaaksi kuvan mukaisella tavalla. Voit vielä kieputtaa ylitse jääneen pätkän renkaan ympärille pitämään sen tukevasti kasassa (ks. alempi kuva).


 Kieputa myös toinen samanlainen renkula. Ole tarkkana, että molemmista tulee samankokoiset.


 Renkaiden kieputtelun jälkeen on aika leikata foliosta pieniä ja melko kapeita suikaleita. Pyöritä suikaleet tiukasti yksi kerrallaan rautalankarenkaiden ympärille, niin ettei mikään kohta jää paljaaksi.



 Pyöritä foliosuikaleet myös toiseen renkaaseen.


Halutessasi voit päällystää kuolainrenkaan vielä läpinäkyvällä teipillä, jos  tuntuu siltä, että folio ei pysy tai se alkaa repsottaa. Teippi tekee kuolaimesta myös kestävämmän. Pyöritä teippi samalla tavalla, kuin foliokin.


 Seuraavaksi leikkaa rautalangasta sopivan pituinen pätkä (15-20 cm), taita se keskeltä ja pujota päät kuolainrenkaan läpi. Mittaa lenkin ja kuolainrenkaan välinen etäisyys siten, että se on noin puolet keppihevosen suun leveydestä. Kieputa rautalankaa haluamasi määrä sen itsensä ympärille kuvan mukaisesti.



 Tee edellinen kohta uudestaan, mutta tällä kertaa pujotat rautalankalenkin jo äsken tehdystä silmukasta. Näin saat kuolaimen suuosaan nivelen. Jos haluat suoran ja jäykän suuosan, jätä edellämainittu lenkki tekemättä ja kieputa rautalanka suoraan kahden renkaan väliin tekemättä väliin niveltä. Suuosan tulisi tässä vaiheessa olla hevosen suun levyinen.


Kääri vielä foliot ja halutessasi teipit myös suuosan ympärille samalla tavalla kuin aikaisemmin renkaiden ympärille. 


Ja valmista tuli!


Tältä kuolaimet näyttävät vielä sivusta katsottuna, kun leveys on oikea hevosen suuhun nähden (ei liian kapea muttei myöskään liian leveä).

Mitä piditte vaihteeksi tällaisesta ohjeesta? Onko teillä jotain parannusehdotuksia tai muita tapoja tehdä kuolaimet?

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Uutta: Instagram-tili

Pitkään on ollut jo ajatuksena keksiä vähän jotakin uutta tänne blogiin. Instagramin perustaminen blogille on monta kertaa käynyt mielessä, ja 'keppari-instojen' yleistyttyä päätin näin 60 lukijan kunniaksi tehdä Sukkaturville viimeinkin samanlaisen. 

Blogin Instagram-tilillä pääsee tutustumaan tallin ja hevosten ompelun arkeen monipuolisemmin
ja syvemmin kuin mitä pelkästään blogia lukemalla. Instagram-tili päivittyy myös useasti ja sitä seuraamalla blogin ohella saat tietää tallin kuulumiset nopeasti sekä kätevästi.


TÄSTÄ INSTAGRAMIIN

Mitä mieltä olette tästä uudistuksesta? 
Minkälaista materiaalia haluaisitte julkaisevan Instagramiin?

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Pikapäivitys

Moi! Jonkin ihmeellisen innostuksenpuuskan siivittämänä kuvailin tänään tosi monta videoklippiä heppojen kanssa puuhailusta sekä ratsastuksesta, ja aikomuksena oli tehdä koostevideo MyDayn tapaan. Teko tyssäsi kuitenkin siihen, ettei koneella ollut mitään kunnollista editointiohjelmaa enkä sellaista voinut tähän hätään ladatakaan, joten päätinpä kaivaa yhden vajaan vuodentakaisen videon. Nyt jälkeenpäin katsellessa toi mun ratsastus näyttää tosi hassulta, oon kyllä jonkin verran kehittynyt vuoden takaisesta!



Jonkin verran on tapahtunut keppihevosrintamalla omalta osaltanikin, tämänpäiväisten kuvailujen lisäksi olen saanut TÄSSÄ postauksessa esiintyneen hevosen myytyä, olen ostanut vähän kankaita, sekä lisäksi talliin on suunnitteilla yksi uusi asukas. Hinku varusteiden tekoon on myös suuri, mutta materiaalien puutteessa on pakko tyytyä kärvistelemään. Huomenna lähden kuitenkin muutamaksi päiväksi mummulaan, jossa käytössäni on onnekseni ompelukone. Viikon lopulla tai viimeistään ensi viikolla luvassa onkin varustepostausta, joko videolla tai kuvina.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Keppihevoset harrastuksena

Heippa taas pitkästä aikaa! Vaihtelun vuoksi voisi kirjoitella mielipidepostausta kehiin. Tällä kertaa aiheena on keppihevoset harrastuksena. Aihe on tosin ehkä jo aika tuttu ja jopa kulunutkin, mutta tehdään nyt silti. Käsite on itsessään todella laaja, mutta yritän saada sitä pilkottua vähän pienempiin osiin. Tarkoituksena on siis kertoa keppariharrastuksesta yleisenä ilmiönä, sen hyvistä ja huonoista puolista. 


  Keppihevosia on ollut lähes aina läpi historian, ja hyvin pitkään ne on mielletty lasten leikkikaluiksi. Niinhän ne ovatkin, mutta muutamien viime vuosien aikana keppihevoset ovat saaneet yhä entistä enemmän huomiota myös hieman vanhemman ikäluokan keskuudessa. En kiistä, etteikö internetillä ja sen lukuisilla sosiaalisen median palveluilla olisi ollut osuutta asiaan, ja kun asiaa tutkii hieman tarkemmin, voikin löytää kokonaisen keppihevosten valtaaman maailman. Muutamia vuosia sitten keppihevoset nousivat ns. muoti-ilmiöksi, ja muistan itse edelleen, kuinka silloin ala-asteella lähes jokaisella tai ainakin joka toisella oli kainalossa keppari jos toinenkin. Mutta onko suosittu ilmiö tullut jäädäkseen? Ja miksi keppihevosia harrastavat teini-ikäisetkin, jos mokomat sukkapäät kerta ovat pikkulasten leluja? Se onkin täysin asenteesta ja näkökulmasta kiinni.


Itseni miellän nykyisin ehkä siihen hieman vanhempaan harrastajaikäpolveen, siltä ainakin alkaa pikkuhiljaa tuntua Suomen keppihevosfoorumia ja muita netin keppihevosaiheita selatessa. Ihminen vanhenee väkisin, ja valitettavasti mielikuvituskin tuppaa vähenemään ajan myötä. Onneksi minulla on ollut aina hyvä mielikuvitus, joka on auttanut säilyttämään harrastuksen hengissä ainakin omalta osaltani. Enää en hevosillani tosin ratsasta juuri nimeksikään, syitä on muutamia: ei huvita ratsastella yksin, koska kaikki lähiseudun ikäiseni harrastajat ovat lopettaneet, sekä sen vuoksi, että ensi syksynä minulla alkaa lukio, joka luultavasti tulee lohkaisemaan jättipalan muutenkin vähäisestä vapaa-ajastani (harrastan keppareiden lisäksi ratsastusta 3krt/vko sekä soitan harmonikkaa ja viulua).
       Vaikka aktiivisimmat ratsastukset ovatkin osaltani jo takanapäin, olen silti kuitenkin mukana keppihevospiireissä internetin välityksellä, päivitän tätä blogia sekä ompelen hevosia. Tallissani asuvia hevosia en myöskään halua myydä, sillä niillä on minulle paljon tunnearvoa josta en halua luopua.
 

Edellä olevasta pätkästä tulikin ilmi jo pari hyvää syytä miksi harrastaa keppihevosia. Enemmän keksin tästä harrastuksesta positiivisia kuin negatiivisia puolia. Niitä voisi luetella vaikka loputtomiin.

- Hyvä itsetunto, kun uskaltaa tehdä sitä mitä haluaa eikä välitä muiden mielipiteistä. Arvostan itse suuresti ihmisiä, jotka ovat rohkeasti omia itsejään ja toteuttavat itseään haluamallaan tavalla. Saattaa jopa olla niin, että intensiivinen harrastus kasvattaa vastuuntuntoa, kun keppihevosia hoitaa kuten oikeita.
- Liikunnallisuus ja motorinen kyvykkyys, eli toisin sanoen korkeita esteratoja hyppien, kouluratsastusratoja hioen ja maastossa laukaten saa halutessaan itselleen huippukunnon kuten mitä tahansa liikuntalajia harrastaessa.
- Käsityötaidot sekä silmän ja käden yhteistyö, keppihevosia ja varusteita tehtäessä kun on lähestulkoon pakko käyttää käsiään. Pienten varusteiden näpertely vaatii sorminäppäryyttä ja hevosen ompelu ilman ryppyjä ja vinouksia vaatii tarkkoja ompelupistoja, samoin kuin korvien, silmien ynnä muiden siisti ja huolellinen kiinnitys. Tässäkin lajissa harjoittelu on valttia, ja sinnikäs työ kyllä palkitaan.
- Rahan tienaaminen. Kun oppii tekemään laadukkaita ja sieviä hevosia, ei mene aikaakaan, kun joku sinultä hevosen haluaa ostaa. Keppihevosten ja niiden varusteiden myynnillä voi saada hyvät rahat, ja toiminnan kautta oppii tärkeitä myynti- ja ostotaitoja tulevaisuuttakin ajatellen. Itse tienaamilla rahoilla oppii ymmärtämään hyvin rahan arvon ja merkityksen.
- Hyvät ATK-taidot. Monet harrastajat koodaavat itse nettisivunsa, muokkaavat kuvia ja editoivat videoita. Keppihevosyhteisöt opettavat myös netissä käyttäytymistä ja muiden huomioon ottamista.
- Uusien ystävien saaminen. Keppihevosharrastajia on paljon ympäri Suomea, ja todennäköisesti tulee tapaamaan harrastuksen myötä monia uusia tuttavuuksia esimerkiksi kilpailujen, leirien ja miittien yhteydessä. Sosiaaliset suhteet eivät koskaan ole pahitteeksi, ja monesti porukalla on mukavampaa harrastaa kuin jatkuvassa yksinäisyydessä.


Tosin harrastuksesta saattaa myös löytyä niitä hieman huonompia puolia, joista kiusaaminen lienee kaikista yleisintä. Moni pitääkin harrastuksensa salassa muilta juurikin tämän syyn takia. Osa ehkä ajattelee olevansa liian vanhoja keppihevosen selkään, jolloin se olisi hirveän noloa. Myönnän, etten itse enää kauheasti kehtaa tiellä ym. ratsastella, aikaisempien huonojen kokemusten perusteella. On kuitenkin tosiasia, että kiusaamista on aina ollut maailmassa ja luultavasti tulee olemaankin, mutta omalla suhtautumisella voi vaikuttaa paljon asiaan. Pienistä huuteluista tai pilkanteosta ei kannata korvaansa lotkauttaa, vaikka se kurjalta tuntuisikin. Eri asia tietenkin on, jos kiusaaminen on oikeasti jatkuvaa ja rankkaa. Silloin pitää pyytää apua eikä jäädä yksinään murehtimaan. Keppihevosharrastusta ei kuitenkaan kannata lopettaa ainoastaan sen takia, että siitä pilkataan. Kiusaajalla on yleensä omia ongelmia tai kiusaaminen tapahtuu ryhmän paineesta. Jatkamalla keppihevosharrastusta (tai sitten mitä tahansa) kiusaamisesta välittämättä osoitat tällöin kaikille, ettet ole mikään luovuttaja.



Kaiken kaikkiaan keppihevosharrastus on yllättävän monipuolinen kaikkine osa-alueineen. Laitankin tämän mahtipontisen tekstin loppuun haasteen kaikille keppihevosharrastajille sekä kaikille keppareista kiinnostuneille ikään katsomatta.

Keppihevosharrastajat haastan kertomaan kaikista positiivisista asioista, joika ovat kokeneet harrastuksen myötä. Asioita voivat olla esimerkiksi uusien ystävien saanti, hauskat kisat ja leirit, ompelutaitojen kehittyminen tai mitä vain keksiikään. Kokemuksista voi tehdä vaikka videon, blogipostauksen tai kommenttiviestin tähän postaukseen.

Muut keppihevosista kiinnostuneet haastan pohtimaan lisää tämän harrastuksen hyödyistä ja muuttamaan mahdollisesti kielteistä tai epäilevää asennetta lajia kohtaan. Tehdään yhdessä tästä maailmasta paikka, jossa jokainen saa vapaasti harrastaa mitä haluaa, ilman pelkoa kiusaamisen uhriksi joutumisesta.





torstai 3. heinäkuuta 2014

Myyntiä



KuvaKuva


Tällainen heppa myyntiin, myyntitopaan pääsee TÄSTÄ (näkyy vain sisäänkirjautuneille käyttäjille).
Samalla pahoittelen pientä järkyttävää epäaktiivisuuttani, tässä pari kuukautta on ollut vain niin kiireistä ja keppihevosetonta, että ei ole ollut kiinnostusta blogiin tai harrastukseen ylipäänsäkään.Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja teen jonkin erikoispostauksen kohta kuudenkymmenen lukijan kunniaksi. Hui teitä on jo niin paljon.

Kepparirintamalla muuten aika köyhää, muutamaa myyntihevosta lukuunottamatta. Kuitenkin ensi syksynä alkava lukio tulee viemään valtaosan ajastani, joten yritän panostaa blogiin ja keppihevosiin ainakin vielä tämän kesän. Sitten näkee, mitä on tullakseen. 

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Pääsiäishyppelyitä




Haha olempas ahkeroitunut huomattavasti blogin kirjoittelussa! Tänään oli tarkoitus harjoitella Claralla vähän kouluratsastusta ja kuvata sitä vieläpä videolle, mutta kuinkas kävikään - kamera ei suostunut yhteistyöhön ja esteet tuntuivat kiinnostavan sekä hevosta että ratsastajaa paljon enemmän kuin tylsä kouluvääntö. Niinpä kaivoin ikuisuuden vanhan navettamme parvella lojuneet estetolpat ja puomit, ja rakentelin pienen kolmen esteen ja puomin radan takapihallemme (josta näkyy muuten ihana järvimaisema!).


Tätä hyppelin jonkin aikaa, ja estekorkeuskin nousi sinne 60-70 senttiin asti. Tätä korkeampaa en viitsinyt hypätä, ainakaan heti näin ensimmäisellä hyppykerralla koko talven tauon jälkeen. Pikkuhiljaa kun alkaa taas treenailemaan, niin eiköhän isotkin esteet ylity vaivattomammin.




Haha tajusin vasta nyt kuvia katsellessa että mun sukat sopii hyvin Claran väriin... :D
 Pahoittelen vähän huonoa tarkennusta osassa kuvista.

Videota olisi tosiaan pitänyt kuvata, mutta aina kun videokuvauksen laittoi päälle, kamera kuvasi ehkä noin kaksi sekuntia jonka jälkeen näyttöön tuli jatkuvasti teksti "Videokuvaus pysähtyi automaattisesti". Johtuuko tämä jostain kameran asetuksista vai minä takia se noin tekee? Sama ongelma on ollut jo viime kesästä lähtien. Osaisiko joku auttaa? Kamera on siis Canon EOS 600D.

Lopuksi esteet siivottuani kävin vielä vähän maantiellä kävelemässä ja pihassa pyörin vielä hetken kissojen kanssa. Niistä ei valitettavasti ole nyt kuvia, koska kamerasta loppui akku ja kissat tulivat aika nopsasti sisälle kun olin viemässä kameraa laturiin.

Tässä lähiaikoina olisi tarkoitus tehdä ulkotalliin (= ylipieneen leikkimökkiin) kevätsiivous, jotta hepat voisi siirtää sinne huoneeni nurkasta lojumasta. Tarhat pitäisi myös rakentaa uudestaan, jotta hepat pääsevät ulkoilemaan. "Ohutkarvaisille" hevosille pitäisi tehdä loimia, Rorylle, Claralle ja Liekille pitää tehdä riimut ja Rorylle lisäksi kankisuitset. Ompa kumma miten innostukseni keppiheppoihin palasi näinkin nopeasti, olin ihan varma, että tämän vuoden aikana taidan vielä lopettaa koko touhun. Onneksi en ehtinyt, koska rehellisesti sanottuna keppihevoset on yksi parhaimmista harrastuksista mitä mulla on koskaan ollut (ja tulee olemaan), ja ihan heti en ole näistä kaakeista luopumassa vaikka välillä onkin ollut vähän hiljaisempia kausia tämän harrastuksen suhteen.

Mitenkä teillä on lähtenyt kevät sujumaan keppareiden kanssa? Onko aikaisemmin kenties olematon innostus palannut? Onko teillä minkälaisia tavoitteita ensi kesäksi?

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Roryilyä ja kesäfiilistelyä

 Kuten otsikostakin saatatte jo jotain päätellä, tänään oli kevään tähänastisesti kivoin keppailupäivä pitkästä aikaa. Aamulla kävin tallilla ratsastamassa Saiman, jonka jälkeen lähdettiin mummulaan koko päiväksi. Mukaan lähti kamera ja kukas muukaan kuin Rory.

Koko päivän paistoi aurinko ja oli muutenkin niin ihana ilma, että oli suorastaan pakko mennä ulos, ratsastella ja valokuvailla. Uskaltauduin Roryllä tiellekin kävelemään, ja bongasin tosi paljon sinivuokkoja, joista kuvaa vähän alempana. Pihassa ratsastelin myös, menin vähän puomeja ja kevyttä koulutreeniä. Lopuksi ennen lähtöä fiilistelin vielä hetken laiturilla katselemassa järvelle ja kuuntelemassa lintujen ääniä. Tuli niin kesäinen fiilis, ja nyt huvittaakin hieman, kun lukee vuoden takaisia postauksia niin ei voi kuin ihmetellä, kuinka nopeasti kevät on tullut. Aamukamman mukaan koulua on jäljellä enää 27 päivää, jonka jälkeen peruskoulu on paketissa ja vapaus voi viimeinkin alkaa!

Olen aina joka postauksen yhteydessä valitellut, kuinka on kiireitä ja keppihevoset eivät kiinnosta. Nyt kerrankin positiivisia uutisia: Parin viikon kuluttua kaikki kokeet ovat ohitse, ja keppari-innostuskin on hiljalleen palailemassa. Viime kauppareissulla ostin uusia kankaita ja nahkaa sekä tilasin netistä solkia, renkaita ja lukkoja. Pian siis pääsee tekemään lopuillekin hevosille puuttuvat varusteet, jolloin ei tarvitse käyttää jokaisella samoja suitsia...

 

 







Mutta tällaista kuulumispostausta taas tällä kertaa, hyvää pääsiäistä kaikille!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Myyntihevosia jälleen

Nyt viikonloppuna sain viimeinkin valmiiksi jo kauan keskeneräisenä olleen hiirakon(?) myyntihepan. Heppa on myynnissä Suomen keppihevosfoorumilla, ja otan ainoastaan sinne kaikki ostotarjoukset. Myyntitopassa on myös tarkempia tietoja hepasta, ostokriteereistä ja hinnoista.
Hevosen myynti-ilmoitukseen pääset TÄSTÄ.
 

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Uusia tuulia

Heipä taas! Taas on mennyt tosi pitkä aika, kun viimeksi olen varsinaisia kuulumisia kirjoitellut. Kevätkin on tullut jo hyvää vauhtia, ja järvestäkin on kohta sulanut jo kaikki jäät. Nyt odottelen vain tosi innolla, että puihin alkaa ilmestyä silmuja ja hiirenkorvia, se on ainakin takuuvarma kevään merkki! Mutta asiaan, viime viikot ovat olleet todella kiireisiä niin koulun kuin kaiken muunkin osalta, joten keppihepat ovat jääneet vähän väkisinkin taka-alalle. Blogiakaan en ole oikein jaksanut päivitellä, koska ei ole ollut mitään erityistä kerrottavaa ja ulkoasukin tympäisi. Nyt sain kuitenkin otettua itseäni niskasta kiinni ja tehtyä kokonaan uudenlaisen ulkan. Pientä hiomistahan tuo vielä kuitenkin vaatii.

Tein kyselyn uutta ulkoasua koskien, kipinkapin vastailemaan ja laittamaan myös rakentavaa palautetta kommenttiboksiin. 

Tykkään itse tästä uudesta ulkoasusta tosi paljon, banneri on jotenkin ihanan väljä ja simppeli sekä Clara söpöstelee tuossa niin suloisesti. Blogin mallia vaihdoin täysin, ja sain myös ensi kosketuksen css-tyylien ja blogin html-koodien muokkauksesta. Gadgettejakin tuli oikein kunnon läjä molempiin sivupalkkeihin. Suunnitelmissa on myös avata blogille (ja tallille) oma Youtube- ja Instagram-tili sitten joskus.

Heppakatraaseen on myös tullut jonkin verran muutosta. Viime viikolla myin Titanin, johtuen omasta epäaktiivisuudestani, ajanpuutteesta ja kiinnostuksesta oria kohtaan. Nyt Titan pääsi uuteen kotiin, jossa sitä varmasti huomioidaan ja siitä pidetään. :) Myyntihevosia olen ommellut jonkin verran, joten tässä lähiaikoina on tulossa varmasti yksi jos toinenkin mukava hevonen myyntiin.

Sitten ilouutinen  kaikille kyselijöille: yksi tämän kevään ehkä tärkein asia tallin toiminnan kannalta on tilaushevoset.  Tilareiden teko on pyörinyt mielessä jo pitkään, ja kohta päästään suunnitteluvaiheesta toteutukseen kunhan kiireisimmät koeviikot tästä nyt menevät ensin ohi. Tallin toiminta on ollut läpi talven niin hävettävän epäaktiivista, että joskohan tämä nyt sitten auttaisi saamaan harrastusta uudestaan jaloilleen. Jossain vaiheessa on siis tulossa lisäinfoa tilareista tänne blogiin ja tallin nettisivuille.

Jottei postauksesta tulisi ihan hirveän tylsää romaania ilman kuvia, laitan tähän yhden ihanan keväisen kuvan vuoden takaa. Tältä meillä siis suurinpiirtein näyttää, tosin pelto ei ihan noin vihreä ole mitä kuvassa, mutta kuitenkin. :)





perjantai 28. maaliskuuta 2014

Vastauksia #1



Tässä olisi viimeinkin kysymyspostauksen vastausten ensimmäinen osa. Jottei kysymyksistä ja vastauksista olisi tullut ihan sillisalaattia, päätin erotella hiukan aiheita toisistaan ja tehdä omat postaukset kustakin aiheesta. Ensimmäisenä vuorossa olisi siis kysymykset, jotka koskevat itseäni jollain tapaa. Seuraavaan postaukseen tulevat sitten kaikki keppihevosiin ja hevosiin liittyvät jutut.

Lempiohjelmasi?
 - Näitä on melko monta, enkä osaa sanoa yhtä suosikkia. Tykkäilen kaikenlaisesta scifistä ja fantasiasta sekä olen addiktoitunut muutamaan brittiläiseen draamasarjaan. Mainittakoon nyt kuitenkin Game of Thrones, Doctor Who, Sherlock, Supernatural ja Star Trekit.

Suosikkilaulajasi?
- Tässäkään minulla ei ole ehdotonta suosikkia, eniten tulee kuitenkin kuunneltua mm. Musea, Hurtsia, Linkin Parkia ja muutamia elokuvamusiikkeja.

Minkä merkkisen kännykän omistat?
 - Samsung Galaxy S3 Minin.

Onko sinulla kissojen lisäksi muita lemmikkejä?
- Ei ole.

Jos saisit palata vuosissa taaksepäin mihin vuoteen palaisit?
- Hmm, tähän on vähän vaikea vastata. Ehkä en haluaisi palata enää mihinkään vanhaan, vaan ennemminkin haluaisin nähdä itseni tulevaisuudessa toteuttamassa unelmiani.

Oletko maistanut Starbucks-juomia? Jos olet, piditkö?
- En ole, pitää kyllä kokeilla joskus!

Käytkö ikinä Lidl-nimisessä kaupassa?
- Kerran tai pari olen käynyt.

Mille repesit viimeksi?

Tälle kuvalle.







 Sushi vai pasta?
- Pasta, sushia olen maistanut vaan kerran enkä oikein tykännyt.

Asuisitko vanhempana mielummin maalla/kaupungissa?
- Tykkään asua rauhassa täällä maalla karhujen keskellä, mutta tulevaisuudensuunnitelmat todennäköisesti vaativat kaupunkiin muuttamista viimeistään ammattiopinnoissa.

Suosikkijuomasi?
- Omenan- ja persikka/jasmiininmakuiset kivennäisvesijuomat.Tykkään myös juoda ihan tavallista vettä ja maitoa.

Jokin asia, mihin et ikinä voisi kyllästyä?
- Ratsastaminen, musiikki ja  asioiden tutkiminen.

Lempipaikka kotona?
- Oma huone, ehdottomasti.

Lempikirjasi/kirjailijasi?
- Tykkään kaikista J.K. Rowlingin sekä J.R.R. Tolkienin kirjoittamista kirjoista.

Mitä luokkaa käyt?
- 9B-luokkaa, ensi syksynä aloitan lukion naapurikaupungissa.

Miksi haluat tulla isona?
- Pienenä halusin olla astronautti, nykyään mielessä siintää jokin luonnontieteellinen tai teknillinen ala. Tai sitten ryhdyn lääkäriksi, en oikein tiedä vielä.

Millainen on huoneesi?
- Melko pieni, vasemmalla puolella on kirjahylly ja työpöytä, oikealla puolella vaatekaappi sekä huoneen perällä ikkunan alla on sänkyni. Ikkunasta näkyy järvimaisema takapihallemme. Pinta ala on jokunen neliömetri, mulla on koko talon pienin huone. :D

Lempiherkkusi?
- Suklaa ja jäätelö. :3

Minne haluaisit matkustaa?
- Isoon-Britanniaan, Amerikkaan, Sveitsiin ja Kuuhun.

Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?
- Tietokoneen, tulentekovälineet, ruokaa ja juomaa sekä veneenrakennussarjan.

 Mitä kaikkea harrastat?
- Ratsastusta ja harmonikansoittoa enimmäkseen, sitten tulee harva se päivä myös piirreltyä, luettua, valokuvattua, ommeltua keppareita ja mitä nyt sitten tekeekään.

Kuka muumihahmo olisit?
- Tein netissä pari testiä ja tulosten mukaan olisin joko Niisku tai Nipsu. :)

Tämmöisiä siis, seuraavana vuorossa onkin velä loput kysymykset.









keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kysymyspostauksen aika?


Viime postauksessa (ja sitä aikaisemmissa) olen kysellyt postausehdotuksia lukijoilta. Moni on toivonut Myday-postausta mm. tavallisesta päivästäni tai puuhailuistani keppihevosten kanssa, mutta tämäntapaista postausta en ainakaan toistaiseksi videon muodossa pääse tekemään. Kysymyspostausta on sen sijaan ehdoteltu muutaman kerran, ja miksikäs ei - se ainakin on helppo toteuttaa, ja enemmän kuin mielelläni vastailen teidän lukijoiden kysymyksiin.Nyt on siis viimeinkin mahdollisuus saada vastaus mieltä askarruttavaan kysymykseesi minusta, elämästäni tai keppihevosharrastuksestani, rohkeasti vain kysymyksiä tulemaan! :)

Tosiaan, tähän postaukseen voi kommentoida sitten mitä minulta haluaakaan kysyä, kysymyksistä kokoan sitten oman erillisen postauksensa. Kysymysten määrää ei ole rajattu, voit siis vapaasti laittaa niin monta kuin haluat. Kysyä saa niin keppihevosiin liittyvistä jutuista mutta otan vastaan myös muitakin kysymyksiä, hyvän maun rajoissa tietenkin.Yritän valita vastattavakseni kysymyksiä mahdollisimman monipuolisesti, eli vilkaiskaahan jo aikaisemmin laitettuja kysymyksiä edes jonkin verran, ettei samoja kysymyksiä tulisi sitten kovin paljoa. Hevosten ja varusteiden teko-ohjeita en kuitenkaan jakele.

Kysymyspostauksen vastaukset julkistan tämän kuun aikana, laitahan kysymyksesi siis tarpeeksi ajoissa! ;)

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Postausehdotuksia?

Mitän kummempia ei olekaan tallilla tapahtunut sitten viime postauksen jälkeen, mutta ajattelin kuitenkin kirjoitella nyt jotain. Itse olen ollut koko alkuviikon kipeänä, ja keskeneräisiä heppoja on tullut tehtyä valmiiksi jo muutama. Lisäksi Jazz on saanut viimeinkin virallisen nimensä ja ensimmäiset suitsensa! Orin nimi on tästä lähtien siis Jazztastic. :)




Tein tänään aamupäivällä Jazzille suitset. Alunperin oli tarkoitus tehdä LG-tyyppiset kuolaimettomat, mutta lopulta iski laiskuus joten päädyin tuollaisiin ihan tavallisiin. Ajattelin, että ensin voisi kokeilla ratsastaa ilman turparemmiä joten en tehnyt sitä vielä toistaiseksi. Jos kaikki sujuu hyvin niin noissa suitsissa voidaan pysyä, muussa tapauksessa teen lisäksi turpahihnan. Täytyy katsoa, miten lähtee näillä sujumaan.



Eilen tuli käytyä taas tiellä köpöttelemässä Roryn kanssa. Milloinkohan sitä oikeasti innostuisi taas ratsastamaan kunnolla?

Nyt muuten muistuukin mieleen kysyä, että onko kenelläkään postaustoiveita tai -ideoita? Videota en ainakaan lähiaikoina pääse toteuttamaan enkä koe Myday-postauksessa oikein mitään järkeä koska siihen en saisi juuri mitään järkevää sisältöä. Mielellään aiheet liittyisivät siis keppihevosiin tavalla tai toisella. Ehdotuksia?

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Uusi uljas vuonohevonen

Heipä taas! Tänään sain viimeinkin kursittua keskeneräisen vuonohepan kokoon. Alunperin suunnittelin ponin myymistä, mutta ihastuin siihen lopulta niin paljon että päätinkin pitää sen itselläni. Mielestäni heppa on melko onnistunut, kerrankin onnistuin saamaan vähän ilmettä silmiin ja suuhun sen sijaan, että ne olisivat möllöttäneet ilmeettöminä kaukaisuuteen, kuten muilla tekemilläni hepoilla tuntuu vähän olevan. Tyytyväinen olen paitsi ulkonäköön myös ponin luonteeseen, josta kerron kohta lisää.


<3




























Virallista nimeä en ole ponille vielä millään keksinyt, mutta toistaiseksi ori tottelee nimeä Jazz. Rotu tulikin jo aikaisemmin selville, kyseessä on siis norjanvuonohevonen. Jazzin emä ja isä ovat molemmat asuneet aikoinaan tallilla, ja ori on niinkin nuori kuin 5-vuotias (syntymävuosi 2008) jolloin se on tallin nuorin hevonen. Jazzin koulutus on vielä kovin vaiheessa, mutta tarkoitus olisi saada orista mukava ratsu niin esteille, kouluun kuin maastoonkin.

Luonteeltaan Jazz on ystävällinen ja kiltti, ajoittain orilla on kuitenkin pilkettä silmäkulmassa ja välillä se osaakin olla aikamoinen veijari. Jazz pitää ihmisistä ja se tulee vaivattomasti toimeen muiden hevosten kanssa vaikka nuori ori onkin. Ratsastaessa tulevatkin sitten haasteet vastaan, ja ori onkin tunnettu jääräpäisyydestään. Vaikka Jazz ei annakaan mitään ilmaiseksi, niin silloin ori on aivan huippu kun ratsastaja osaa pyytää oikein ja ponilla sattuu olemaan hyvä päivä.

Seuraavana onkin ompeluvuorossa sitten musta karvaheppa, toivottavasti saisin sen tehtyä tässä lähiviikkojen aikana. :) Mitäs mieltä te olette Jazzista? Onko kellään ideoita hepan viralliseksi nimeksi?